Novelli Kahvimiehen kutsu julkaistiin uudistuneessa Regina -lehdessä 2/2013.
Kaisa 32, vaaleat puolipitkät hiukset, sellaista laatua, että ne taipuvat sateisella säällä ärsyttävästi joka suuntaan. Silmälasit. Hopeiset, usein likaiset. Kaksi lasta ja koira. Ja kissa. Ja kilpikonna. Ja akvaario, jossa on enää onneksi vain kolme kalaa. Pihan lintulaudalla käy orava, jäniksen jälkiä kulkee terassin yli talviaamuisin. Kettukin on kerran pihassa nähty.
– Ei oikeasti, ei tästä tule yhtään mitään!, Kaisa laski kätensä näppäimistöltä syliinsä ja katsahti ystäväänsä neuvottoman näköisenä: – Mulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä näihin pitäisi kirjoittaa. En mä osaa kertoa itsestäni kenellekään, kaikkein vähiten joillekin ihan uppo-oudoille.
Mari kaatoi lisää viiniä Kaisan lasiin ja hieroi sitten hetken tämän harteita äidillisesti hymyillen.
– Älä nyt, hyvä siitä tulee. Laita siihen, että rakastat uimista ja juoksua ja kaikkea muutakin urheilua. Kirjoita, että pystyt hiihtämään 100 kilometriä yhteen menoon ja pyöräilemään saman leikiten muutamassa tunnissa!, Mari innosti.
– En varmasti laita, mieti nyt vähän! Ei kukaan mies halua mitään könttinaista, joka on hulluna hikinen ja koko ajan ryntäilemässä johonkin suorittamaan jotakin!, Kaisa ulisi ja riiputti käsiä sivuillaan taistelun luovuttaneena: Ei kukaan halua tällaista käytettyä tavaraa. Tämä on sinkkupalsta, sinkut on nuoria, raikkaita ja energisiä, ne on iloisia ja reippaita, ne ei ole tällaisia väsyneitä ja harmaita yksinhuoltajia. Mun ilmoitus pitäisi laittaa kirpputorin tuulikaappiin ota tai jätä –tyyppiseksi käsinkirjoitetuksi repäisylappuseksi, Kaisa vaikeroi.
EEVA-MARIA LISKO 