Hiekkalaatikko kertoo tarinan kolmekymppisestä Annasta, joka irtisanotaan työskenneltyään viisi vuotta Innovation –nimisen konsulttitoimiston teamleaderina. Kirja alkaa kohtauksella, jossa läpimärkä Anna juoksee pimenevässä sunnuntai-illassa sateista pururataa ja muistelee työtään, niitä aurinkoisia päiviä businessmaailman huipulla, kun hänellä vielä oli kiiltävä auto, jakkupuku ja teräväkärkiset korkokengät, kokoaikainen kiire ja koti, jossa oli järvimaisema ja porekylpy.
Oli, ei ole enää.
Saatuaan potkut töistä Anna heitetään pihalle myös parisuhteestaan. Entiset ystävät eivät kestä sellaista kohtaloa ja kääntävät katseensa toisaalle. Niin Anna päätyy hylättynä ja yksin halpaan vuokrayksiöön betonilähiöön kaupungin laidalle. Harmaan laatikkomallisen kerrostalon pihalla Anna törmää naapurirapun Ellaan ja Ellan lapsiin. Siitä alkaa Annan matka takaisin kokonaiseksi omaa elämäänsä ja tekemiään valintoja matkan varrella pohtien.
Annan muistelmissa entinen työpaikka muuttuu hiekkalaatikoksi, jossa aikuiset hiekkakaupunkeineen ja muoviautoineen leikkivät samaan tapaan kuin lapset kerrostalon takapihalla. Hiekkalaatikolla on hiekkalaatikon säännöt: Se lyö lujiten, jolla on isoin lapio.
Häpeän ja itseinhon kanssa painiva Anna hakee perusteluita irtisanomiselleen, haluaa ymmärtää miksi näin kävi juuri hänelle. Hän syyttää tapahtuneesta ensin itseään, mutta pikkuhiljaa hänen muistoistaan alkaa keriytyä auki vyyhti, joka osoittaa sormella ihan toiseen suuntaan. Anna haluaa tasata puntit, ei vain itsensä vaan myös muiden irtisanottujen takia, ja alkaa miettiä suunnitelmaa hiekkalapiollisen heittämiseksi päin entisen pomonsa kasvoja. Mutta miten kostaa laatikon kuninkaalle, itsevaltaiselle työnantajalle, kun kaikki mitä on, on vain sana sanaa vastaan?
EEVA-MARIA LISKO 